Heräsinpä sit tänään vasta 13:25, noin niinkuin eilisen vastapainoksi. Tuli nähtyä kyllä taas melko omituisia unia, päätin pistää niitä vähän tännekin. Jonkun verran oon joskus uniani koettanut tulkita, koska se on mun mielestä mielenkiintoista hommaa (joojoo hihhuli ilmoittautuu ^^ ) ja kun koen, että kyllä se alitajunta JOTAIN koettaa meille selittää vaikka se ei ihan heti aukeaisikaan se selitys. Anygays, tässäpä jotain pätkiä viime yön kimarasta:
Uni 1.
Olin luultavasti Virossa. (En ole koskaan käynyt, mutta kaikki jutut unessa viittasi siihen, että siellä oltaisiin.)
Siellä olin jonkun kanssa, luultavasti Miranan, en ole varma koska en nähnyt unessa olevia muita hahmoja kunnolleen. Vain utuisina, epämääräisinä ihmismäisinä möykkyinä. Meille tahdottiin näyttää Viroa, ja sen nähtävyyksiä, mutta vain parhaimmat paikat. Olisin itse mielelläni nähnyt Viroa kokonaisuutena, mutta minua ei suostuttu viemään niille kurjillekin paikoille. Yllättäen, ollessamme jonkun parvekkeella tupakalla, meille kerrottiin suomeksi, että pääsisimme esiintymään televisiossa, eikö olisikin siistiä! Reaktioni oli innostuksen ja ahdistuksen sekainen. En ollut varma asiasta. Hetkeä myöhemmin olin chattaamassa kroatialaisen tuttuni kanssa kotonani Suomessa, yllättäen tietokone tilttasi ja olinkin hänen luonaan - mutten Kroatiassa, vaan jälleen Virossa! Halusin suihkuun. Oli keskiyö, ja yritin olla mahdollisimman hiljaa mennessäni suihkuun, ja varoa, että lämmintä vettä riittää myös talon muille asukkaille.
Uni 2.
Olin lapsuuteni kolkoissa maisemissa pienessä kyläpahasessa, josta olen kotoisin. Olin tehnyt jotain, ilmeisesti joko jotain tosi pahaa tai jotain tosi väärin/huonosti. Olin myös laskenut alleni. Olin pihalla, ja huomasin ulkona olevan naapureitani, naapurin lapset leikkivät ruusupensaikkojen ympärillä jotka muodostivat niin ikään aitauksen, jonka sisällä oli pyykkinarut, sekä hiekkalaatikko. Naapurin rouva oli ripustamassa pyykkiä. Makasin pensaikon takana ja ryömin eteenpäin yrittäen päästä huomaamattomasti kotiini. Näin selkeästi ruusupensaikkojen takaa kaikki, mutta muut eivät nähneet minua. Naapurin lapset lähtivät pian kävelemään mäkeä ylöspäin toisille rivitaloille, ja pyykkiä ripustanut rouva katosi pyykkiensä kanssa. Kuulin hetkellisesti sisarusteni ääniä. Singahdin pensaikkojen takaa kotiini, mutta huomasin liian myöhään silmäkulmastani, että toinen naapurin rouva oli ulkosalla, istui rappusilla.
Kotona omassa huoneessani, joka oli suuren kaaoksen keskellä. Aloin siivoamaan, ja järjestelemään vaatteitani isoihin sinisiin Ikean kasseihin. Vaatteet olivat lasten ja varhaisnuorten vaatteita, tyttöjen kuitenkin. En tunnistanut vaatteita ainakaan omikseni, saati sellaisiksi mitä olisin lapsuudessani itse käyttänyt..Äiti tuli huoneeseeni, kysyen jännän painokkaasti että olinko ollut ulkosalla. Kielsin asian, johon äiti totesi että hän kyllä tietää että olen ulkosalla ollut. Ja tietää myös, mitä on tapahtunut. Yllättäen sisarukseni (?) tulevat sisälle asuntoon, itkevät ja äiti tulistuu. Toteaa, että "olisitte vaan antaneet niiden naapurin lasten olla kun huomennahan on jo ensimmäinen koulupäivä, kyllä niihin ehtii tutustumaan sitten koulussakin!" ja jokseenkin manaa itsekseen.
Uni 3.
Olen mummolassani. Serkkunikin ovat siellä. Kaikkia muita laitetaan näteiksi, paitsi minua. Serkkuni esittelee kaikkia tuotteita, mitä hän käyttää mm. hiustenlaitossa. Äitini ihastelee avoimesti tuotteita, ja tunnen miten katkeruus nostaa päätään. Varastan yhden ison tuubin serkultani. Se on hiustenlaittoon, ja tuoksuu marjoille. Piilotan pullon, serkku huomaa sen kadonneen mutta ei keksi etsiä sitä sieltä minne olen sen piilottanut. Toivon koko ajan, että serkku unohtaa, ei löydä eikä huomaa. Olen jokseenkin vahingoniloinen ja itsetyytyväinen, mutta samalla minua ahdistaa suuresti.
Uni 4.
Olen kotonani täällä missä nyt asun. Kotini kuitenkin on paljon, paljon suurempi kuin mitä se on normaalisti (38 neliötä). Siivoan kotiani. Yllättäen huomaan ulko-oven ja vessan oven välissä olevan oven. Avaan sen, se paljastuu pieneksi siivouskomeroksi. Komerossa on pieniä räsymattoja sekä jättikokoisia pussinsulkijoita. Rullaan matot siististi kasaan ja siivoan muutenkin komeron. Se on hämärä, mutta huomaan jälleen yhden oven, jonka avaan. Päädyn rappukäytävääni. Katson ovea takanani, siinä lukee "miu". Huomaan portaiden lomasta, että minulla on myös vessassani ikkuna, ja totean mielessäni että minun pitää hankkia siihen ikkunaan verhot. Menen ulko-ovesta takaisin sisälle ja huomaan, että asunto on hiukan suurentunut taas siitä kun äsken siellä olin. Ja samalla huomaan, että sieltä sun täältä puuttuu kaikenlaista, erityisesti parillisista asioista puuttuu toinen osanen. Verhoistakin esim. on vain yksi verho ripustettuna. Asunto muuttuu kolkomman tuntuiseksi, tunnen miten minua alkaa itkettää. Asunnosta on myös hävinnyt paljon olennaista. Tunnen myös, miten en ole yksin asunnossani, ja tuntuu kuin siellä kummittelisi.
Unia olisi viideskin, mutta se on lähinnä sellainen "löl" - uni, joka nyt ei ole niin tärkeä mainita.
En juuri nyt tiedä missä unikirjani menee, mutta huomaan kuitenkin että mun kaikissa näissä unissani on yhteinen "teema" tietyllä tapaa. Näen useimmiten ahdistavia unia, tai painajaisia, ja muutamia kertoja herään huutaen/kiihkeästi hengittäen unistani, joskus yltäpäältä hikisenä. Neutraalit, saatika mukavat unet ovat melko harvinaista herkkua.
Tosi usein nään kyl just tollaisia unia joissa varastan jotakin, ja sitten en olekaan iloinen myöhemmin teostani vaikka alkuun se on tuntunut oikealle. Piilottelu-unet ovat myös aika yleisiä itselleni. Muistan lukeneeni niille selitykset, mutta koen elämäni kuitenkin muuttuneen - no hyvässä ja pahassa - monella tapaa, moneen kertaan. Mietin silti kuitenkin, miksi niin paljon näen k.o. kaltaisia unia. Hmm..
Tänään ei ole mitään tekemistä, ja sellainen kelpaisi. Odottelen työmarkkinatukieni saapumista kuin kuuta nousevaa ja alan jo tuntea jonkinmoista ärtymystä siitä että niitä ei näy. Vieläkään.. toivottavasti tulisivat pian, ei tää odotteleminen ja kituuttaminen ole kovinkaan mukavaa.
Nyt voisin jatkaa tätä jo jäähtynyttä "aamu"palaani, eli karjalanpiirakoita juustolla ja oreganolla, ja kyytipojaksi kylmää aparimehua. Josko sitä keksis jotain jännää tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti