Jepsankeikkaa, eli olen palautunut juhlahulinasta. Tosin ei se nyt periaatteessa kovin hulinaa ollut.
Tuossa saatuani hiukset värjättyä ja kuivattua, meikattua jne. tehtiin pieni ajelu, kesäisessä säässä ikkunat auki ajeltiin muutaman mutkan kautta juhlapaikalle. Audissa pauhasi Devildriver ja tukka liehui tuulessa, oli pakko pitää niitä melkein sepposen selällään kun autoon meinasi paistua elävältä, varsinkin kun minäkin pukeuduin melkein kokonaan mustaan.
Siinä käytiin hakemassa lisää porukkaa juhliin, ja nähtiin siinä matkalla sitten auto, jossa oli koira. Ulkona oli suht lämmintä, ja silloin aurinkoista. Auto oli jätetty juurikin aurinkoiselle paikalle. En tiedä, oliko omistaja lähistöllä, vai oliko koira ollut siellä jo hetken. Jokatapauksessa raivostutti. Jos se koira pitää jättää autoon, ihan vaikka vaan hetkeksi, niin jättää sitä ikkunaa EDES VÄHÄN RAOLLEEN. Ei se koira karkaa, ja kuka tahansa vähänkään järkevä ihminen ei mene lähellekään autoa jossa on koira - en edes minä vaikka oonkin aina tunkemassa silittämään kaikkia koiria. Siellä autossa on koiralle paljon kuumempi kun mitä ihmiselle, ja just taisi olla Facebookissakin jotain juttua taas koirista, joka/jotka on kuolleet autoon kun omistaja on ollut niin pässi, ettei ole tajunnut jättää ikkunaa vähän auki. Tampiot. Kyllä kiukutti taas. Yritin pitää mielessäni auton rekkarin, että kun käydään heittämässä haettu henkilö takaisin, JOS auto on siellä ja koira vieläkin siellä ilman ikkunoita auki - ja hengissä! - olisin soittanut ilmoituksen johonkin numeroon. En tosin tiedä, mihin noista soitetaan, mut eiköhän se olis selvinnyt.
Juhlissa oli vain pienimuotoinen kahvittelu, ei sen kummempaa. Tarjolla oli kinkku- ja lohirieskoja, juustokakkua ja kahvia, sekä pieni porukka. Itse olen melkoisen sosiaalisesti heikkolahjainen, jonka takia useimmiten ollessani juhlissa mun huomioni keskittyy ihmisten sijaan lemmikkieläimiin. Tässä kyseisessä taloudessa oli onneksi 3 kissaa. Kissat olivat ulkosalla, takapihalla oli tolppa johon kissojen hihnat oli laitettu ja ne lekottelivat varjossa. Vietin suurimman osan aikaa niiden kanssa, onneksi vieraskunta on tottunut siihen ettei minun kanssani kauheasti saa keskustelua aikaan, puhun jos/kun on asiaa, jos silloinkaan.
Yleisimmät asiat mitä olen tuollakin kyseisessä paikassa sanonut ihmisille:
"Moi."
"Kyllä kiitos"
"Ihan hyvää."
"Onko tässä liivatetta / punaista lihaa?" (pisin lause!!!)
"Meen käymään ylhäällä"
"Missähän * on?"
"Kiitos ruuasta."
"Heihei, nähdään!"
...tuosta voitte siis päätellä miten sosiaalinen olen juhlissa. Oikea juhlien keskipiste ;)
Anygays, kissojen kanssa tuli tehtyä pieniä kävelyitä ja niiden kanssa istuttua, kävelin nurmikolla ja uitin hiukan varpaita Tohlopinrannan hiukan viileässä vedessä. Mutta kyllä jumalauta teki niin mieli mennä uimaan! Nyt onneksi saa jo kun "varoaika" on mennyt ohi leiman suhteen.
Sisällä istuessa (sen vähän mitä sisällä olin) näkyi miten vesi kimmelsi kaukaa. Olen uimataidoton, mutta kyllä mä siellä vedessä ainakin hetken viihdyn, kunhan on tarpeeksi lämmintä - tai sauna lähellä. Elokuussa pääsee uimaan meressä ^^
Tykkään enemmän ehkä viettää aikaa tuollaisissa kekkereissä eläinten kanssa, koska olin juhlissa vieraista nuorimmasta päästä. Oon huono missään small talkissa, ja harvoin mulla on ihmisten kanssa mitään yhteistä. Tuollakin juhlissa tosiaan vastavalmistunut, ensi vuonna kaksi valmistuvaa, loput hyvissä töissä tai eläkkeellä. Itse oon nyt työtön. tuleva opiskelija. Ja kun puheet on useimmiten työhön, opiskeluun tai sen sellaiseen liittyviä, ei mulla oo paljon sanottavaa. Tai sitten matkustelemiseen.. mä oon kerran käynyt Englannissa, ja se on siinä.
Eläinten kanssa ei oo sitä stressiä siitä että oonko liian hiljainen, liian tietämätön tai muuta. Oikeastaan pääasiallinen sosialisoiminen tällä kertaa ihmisten kanssa tapahtui hiusten vuoksi.
"Ai kun kiva tukka sulla!"
"Joo kiitti."
"Koska oot värjännyt?!"
"Tänää..."
"Ja huulipunakin mätsää, onko tarkoituksella? ;) "
"Eeee... ehkä joo."
"Tosi ihana on kyllä, ootpa pirtsakkana!"
"Nii.."
Tuollaiset juhlat, vaikka tuollakin oli vähän ihmisiä, jännittää mua aika paljon. Toki voisin jättää osallistumatta, mutta pyrin tästä sosiaalisesta jännittämisestä eroon juuri sillä, että pyrin ulos mukavuusalueeltani. Eihän se oo aina helppoa olla ihmisten kanssa. Mua pidetään töykeänä, ylimielisenä, hissukkana ja ties mitä siksi, että en kauheasti puhu mistään mitään. Mutta jos mut oikeasti tuntee, tietää, että en oo mitään noista. Ainakin mun mielestä. Kissat nautti mun seurasta, otettiin kuvakin kun olin yhden miukulin kanssa ihmettelemässä takapihaa, mutta siitä tuli melko sumea, niin en julkaise sitä. Oman puhelimen unohdin autoon laukkuun, niin ei tullut kuvia :( no. Aina ei voi voittaa.
Juhlat on nyt kumminkin juhlittu, ja vatsa on iloinen ainakin hetken ajan. Seuraavaksi olisi tarkoitus pelata porukalla hiukan MEINEKRAFTIA!!!!! Eli Minecraftia, tuttavallisemmin Miinaharvaa ;D
Eli nyt creepereiden, zombieiden ja elukoiden pariin pikselimaailmaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti