Elämyksiä elämään

Terve ja heipä hei, mä olen Niksi - Ismo!
(no okei en ihan mutta kuitenkin..)

Eilen ja tänään on ollut elämyksellisiä päiviä. Aamut on olleet yhtä tuskaa, olen meinannut myöhästyä pajalta, mutta olen silti mennyt reippaasti - tosin skipaten useat aamutoimet kuten meikkaamisen ja hiusten harjaamisen, ja lähtenyt melkoisen räjähtäneen näköisenä pysäkille. Itsensä ehtii kyllä ehostaa bussissakin ;D

Eilen iltapäivästä käväistiin pajapoppoon kanssa Tampereen taidemuseossa, joka sijaitsee lähellä Pyynikintoria ja sinne pääsee näppärästi bussilla. Itselleni tämä käyntikerta oli ensimmäinen siellä, vaikka paikkaan on pitänyt erilaisia näyttelyitä mennä katsomaan ties kuinka montaa erilaista. Nyt tuli sitten hoidettua sekin.

Taidemuseo olikin erilaisempi sisältä kuin ensiki olin olettanut, ja hiukan pienempikin. Pyörimme ennen näyttelyihin menoa hiukan myymälän puolella ihastelemassa kaikkea Muumi- aiheista, sekä muitakin tuotteita. Itse omaan lievän obsession kaikkeen jänisaiheiseen, joten tottakai bongasin sitten nuo puput (ihastelin myös noita takana olevia kettu-pannunalusia!) ja vaikka en erityisemmin pidä huovutuksesta tai ole kädentaidoissa kauhean lahjakas, sormet syyhysi huovuttamaan nuo nähtyäni. Löysin myös hauskoja sekä hienoja Muumi-postikortteja, piti ostaa yksi mutta se jäi hyllyyn. Himoitsin myös Nuuskamuikkus- ja Mörkö-pehmoleluja, tosin ne olivat melkoisen tyyriitä joten jäivät tällä kertaa hyllyyn.

Muut katosivat sillä aikaa kiertelemään jonnekin, kun käväisin vessassa, ja päätin aloittaa kierrokseni Muumimuseossa.
Kaikkialla oli kieltoja siitä, että näyttelyä ei saa kuvata, joka herätti itsessäni aikamoista närkästystä. Edes kamerakännykällä ei tosiaan kuvia saanut ottaa, joka oli sallittua ainakin Vapriikissa, jossa kävimme viime viikolla katsomassa Afroditen valtakunta -näyttelyn. Koko ajan jossain likeellä vaelteli joku hyypiö joka ilmeisesti varjosti minua, että enhän vain kuvaa(!!!). Tuli vähän inhottava olo siitä.

Muumimuseo ei tarjonnut minulle oikeastaan mitään uutta tietoa Muumeista, eikä mitään hirveän hätkähdyttävää näkemistäkään, ikäänkuin petyin näkemääni mutten oikein osaa selittää sitäkään, mitä olisin odottanut? Hm. Ehkä jotain ainutlaatuisempaa? Ehkä enemmän jotain Tovesta itsestään? Jotain faktatietoja, koska netissä kiertää paljon huhuja milloin mistäkin Muumeihin liittyvästä asiasta ja symboliikasta esim. Muumi-piirrossarjan jaksoissa ja kirjoissa. Toven lapsuudesta? Osaisinpa eritellä alitajuisia vaatimuksiani. Noh..
Muumimuseon kiersi melko nopeasti ympäri (n. 15 min?), oletin sitä ehdottomasti isommaksi ja monipuolisemmaksi. Muumimuseossa oli jonkun verran Muumi-kirjoja (pääasiassa på svenska?) , muutama iso Muumi-pehmolelu joita teki mieli syöksyä halimaan ja rutistelemaan, suuri yhteistyönä tehty Muumitalo figuureineen ja useine upeine yksityiskohtineen (rakennukseen oli mennyt kolmisen vuotta), sekä sarjakuvaluonnoksia ja erilaisia lasiterraarioon laitettuja kohtia kirjoista, esimerkiksi yksi kertoi siitä kun Muumipeikko kohtaa Mörön.
Itse pidän Muumeissa eniten juuri Möröstä (Nuuskamuikkusen ja Nipsun ohella) ja harmitti, että Möröstä oli melko vähän mitään. Melko laimea maku jäi suuhun tästä näyttelystä. Lisänä vielä, että näyttelyn valaistus oli melko hämärä ja taustalla soi joku kilkutusmusiikki, joka mielestäni ei ollut Muumi-musiikkia. Hauskana yksityiskohtana kuitenkin oli näyttelyn "oviaukolla" oleva kristallikruunu, jossa kökötti Muumien esi-isän mallinen pehmolelu. (Olisin halunnut siitä kuvan, mutta kyyppari piti tarkkaa vahtia kuvaamattomuudesta siinä lähistöllä hakien apujoukkoja, joten tyydyin kirjoittamaan vieraskirjaan, sekä antamaan melkein vielä negatiivisempaa palautetta näyttelystä kuin mitä tässä annan).
Arvosana näyttelystä 2/5.

Hyvää oli kuitenkin se, että hei, MUUMIT. Kuka nyt ei tykkäisi Muumeista?

Saavuttuani Muumimuseosta takaisin yläkertaan menin kiertämään näyttelyn, jota olimme varsinaisesti tulleet katsomaan, eli Vuoden nuori taiteilija 2014. Ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia näyttelyn suhteen. En tiedä olisiko tätä näyttelyä saanut sitten kuvata, ainakin joku vieras nainen siellä otti muutaman kuvan kännykällä toisen museokyypparin nähden, eikä tämä sanonut mitään.. miksi sitten Muumimuseota ei saa kuvata? 

Näyttely oli aika sekalainen, siinä oli selitetty tekniikat millä työt oli tehty, ja mitä oli käytetty. Paljon siellä oli kaikenlaista. Oli karkkipapereita, ylijäämäpuuta, hiekkaa, vesivärejä, vaahtomuovia, vanha Pekka Töpöhäntä-kirja vähän kärsineessä kuosissa (taiteen nimissä), peltisiä laatikoita, akryylimaalin palasia jne. En oikein tästäkään näyttelystä saanut mitään irti. Ihan kivoja teoksia, mutta mikään ei sykähdyttänyt, ja tunsin oloni hiukan huvittuneeksikin näyttelyä kierrellessäni. Ajatuksena lähinnä "Joo-o" useimpien töiden kohdalla. Oli siellä tosin pari simpukoista askarreltua pupua, heti tulee plussaa ;D 

Näyttely oli vähän tylsä. Tuntui, että mekin oltaisiin pajalla saatu aikaan parempi ja hienompi, sekä monipuolisempi. Voihan toki ollakin, että joidenkin mielestä tämä on erittäin hienoa ja modernia, ja minä vain olen tylsä, erittäin kriittinen ja tuomitseva, mutta oma ajatukseni on että makunsa kullakin. Vähän pitkästyin. Onneksi olen hyvä viihdyttämään itseäni ja menin jälleen naureskelemaan Muumi-korteille jossa oli kuva ilmeisesti kirjan / sarjakuvan kohtauksesta, missä Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat Muumitalon kuistilla, Muumipeikko on tussari kädessään ajamassa Mörköä pois, ja Mörön ilme on melko huvittava mielestäni. VNT - näyttelyssä meni hiukan pidempään kuin Muumimuseossa, koska sitä varten oli enemmän tilaa ja siellä oli enemmän erilaisia pikkutöitä, ja erään verhon takana muutama screen jolla pyöri jotain, hetken seurasin niitä, ja videokameralla erästä työtä. 

Tälle antaisin myös arvosanan 2/5. 

Näyttelystä menin muutaman pajalaisen kanssa pyörähtämään vielä Pelastusarmeijan kirpputorilla lähellä Metson pääkirjastoa. Mitään en tullut ostaneeksi, mutta olihan siellä kaikenlaista hauskaa myytävää: pikkuinen Troll- figuuri (olisin ostanut jos olisi ollut parempikuntoinen) , Tony Tiikeri- reppu sekä henkilövaaka jossa oli pieniä pingviinejä, ja nahkainen koppalakki, jossa luki "BAD BOY". Lähdin kirpputorilta kotiin, ja hiukan myöhemmin sitten lähdin viettämään aikaani kissojen (sekä kissojen omistajan) kanssa toiselle puolelle kaupunkia, istuksimaan hiukan takapihan terassilla viileässä ja pelaten PC:llä The Sims 2:ta, jääden samalla yöksi. 

Tänään väkertelin jo melkein tuskaprojektiksi ristimäni kellon kanssa, ja viimeinkin se on VALMIS!!!! Olen loppuvuodesta aloittanut sen teon, ja jättänyt sen projektin kesken. Tuppaan joskus olemaan turhan perfektionistinen asioiden kanssa kun teen jotain itse, ja useimmiten löydän tekeleistäni paljon virheitä. Nyt kuitenkin tuli tässä raja vastaan, ja päätin, että "ok, siinä on virheitä, mutta saa kelvata". Vielä viisareiden kanssa täytyy vähän säätää kun minuuttiviisari "laahaa", mutta fiksataan se huomenna valmiiksi.

Kellon pohjana on käytetty vanhaa LP- levyä.

Siihen päälle akryylimaalia, pupujen mallin lainasin netistä. Mietin, lisäisinkö

tuohon johonkin vielä porkkanoita.. 

Kellon teon ja ruokailun jälkeen lähdettiinkin sitten katsomaan meidän pajan näytelmää "PIENI MERENNEITO" Iidesrantaan. 

Mentiin melko kuumaan teatteritilaan istumaan eturiviin. Olin itse aikaisemmin tässä näytelmäprojektissa mukana, mutta tosiaan jouduin jäämään pois. Oli kuitenkin luottoa siihen, että hyvä tästä tulee kuitenkin, vaikka aikaisemmin muilla näyttelijöillä olikin asiasta epävarmuutta. Olen käynyt itse saman tunteen läpi muutaman näytelmäprojektin aikana, missä oon pajajaksoni aikana ollut mukana. Pajamme yksilövalmentaja kertoi ensin muutamat alkusanat, ja sitten alkoi 45-minuuttinen tosielämän satu keski-ikäisestä Arielista joka on tuotu Tampereen lähiöbaarin kuvioihin, joissa sattui ja tapahtui Ursulan ja kumppaneiden toimesta. Hauskaa oli, menoa meininkiä ja karaokea. :) Elämä voi joskus olla rankkaakin näissä ympyröissä, mutta lopulta rakkaus voittaa, ja Ariel sai Erikinsä - ainakin pizzalle, jos ei muuten. Ja Ursulallekin annettiin juonittelemiset anteeksi, eli loppu hyvin kaikki hyvin Kivitaskussa.

Näytelmän jälkeen oli yllättäen pukannut helteistä keliä, olin aamulla kiireessä ajatellut, että tänään olisi yhtä viileä kuin eilen. Kaupungissa odottelin hetken tätä samaista kissojen omistajaa, ja käväisimme juomassa kaakaot kermavaahdolla Coffee Housessa ja istumassa ulkoterassin varjossa jonkun aikaa. Kaakaoilta lähdin tänne kotosalle ja kohta pitäisi huomiselle etsiskellä vähän vaatteita, joita tuunata pajalla. Luvassa myös siivousta pian saapuvan ikkunaremontin vuoksi, ja "uuden" kirjahyllyn paikkaa miettiessä. 

Katsellaan taas!