En ole oikein ollut kovinkaan hyvällä tuulella eilen, enkä tänään. Noin lievästi sanottuna olen tuntenut itseni alavireiseksi, sekä ahdistuneeksi.
Osalle tuntemuksistani on syy, mutta on myös osalle ei.
Osittain siksi(kin) tämä blogi on pystytetty että yritän keskittyä elämässäni sellaisiin kivoihin juttuihin, joista saisi sitten virtaa myöhemmin vaivaaville alakuloisuuden tunteille. Aina kuitenkaan nekään asiat eivät riitä. Olen melko taipuvainen vaipumaan masennukseen, jos sille vain saan jostain "boostia".
Toisekseen koen itseni muutoinkin perusluonteeltani melko melankoliseksi.
Masennus, kuten ahdistuskin, on siitä vittumainen vieras että se ei ymmärrä lähteä vaikka kuinka käskisit, se syö jääkaappisi tyhjäksi, sotkee paikat, mahdollisesti myös rikko tavarat... paskoo pönttösi täyteen, nukkuu sängyssäsi (mahdollisesti harrastaen siellä seksiä jonkun kanssa sotkien lakanat) , vie kaukosäätimen ja dominoi kanavien katselua, oikein huonolla tuurilla rikkoo vielä töllönkin. Yleensä masennus jää asumaan kotiisi loisien siellä kun sinä maksat vuokrat, luuttuat paikkoja sekä ostelet jatkuvasti ruokaa ja uusia tavaroita.
Yritän pysyä vahvana silti, vaikka olo onkin ei-niin-mukava. Koitin eilen hiukan rentoutua ja maistella valkkaria, muttei oikein uponnut. Ehkä hyvä niin? (Siis ettei ruvennut dokaamaan.)
Ei minun tapauksessani oikein auta muukaan kuin yrittää psyykata itseään. Olen melko huono puhumaankaan mistään. Perus suomalaisuuttako? Ei puhuta mistään, hymistään vaan oman pään sisällä? Toisaalta eivät ihmiset yleensä kauhean kauaa jaksa muutenkaan nykymaailmassa kenenkään "angstaamisia" asioista.
Ja useimmiten kaikki "kyllä se siitä" - jutut alkavat vain vituttamaan herkästi, jos tuntuu, ettei nyt ole hyvä olo ja haluaisi vaan puhua. Puhuminenkin on yllättävän vaikeaa, varsinkin syvällisemmistä asioista. Ihmiset väärinymmärtää toisiaan todella herkästi, ja siitähän sitten syntyykin kaikenmoisia kivoja juttuja kun sitten väännellään ja käännellään että kun toinen sanoi kookos, yksi ymmärsi että banaani, ja mahdollinen kolmas, että kirsikka. Sitten puhutaan lisää ja kookos onkin tomaatti, piimäkakku tai vittusaatana.
Ensi viikoksi on onneksi luvassa kumminkin ihan kivojakin juttuja: reissataan Helsinkiin torstaina, maanantaina pinssitehtaillaan, leivoskellaan ja ostellaan lahjoja toisillemme. Onhan se mukavaa. Vaikea vain sanoa, mikä piristäisi nyt tässä hetkessä, että mahdollisesti voisi nauttia ensi viikon jutuistakin.
Noh, sitä tuumaillessa.
Vois kokeilla pelata "Amnesia: The Dark Descentiä".
Onkin ollut jo vähän ikävä Morsoa. ("Grunt", kuvassa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti